Olemme edenneet syksyyn ja sadonkorjuun aikaan. Nyt niitämme ja korjaamme sitä satoa, mitä keväällä kylvimme. Suotuisa kesä on tehnyt hyvää niin kasveille, kuin meidän sielullemmekin.

Sunnuntain kirkkooteksti puhuu sadokorjuusta ja Jumalan huolenpidosta. Paavali kirjoittaa Galatalaisille, kuina meidän tulee kantaa vastuuta toisistamme. Sekä tutkia omia tekojamme ja niiden motiiveja. Gal. 6:2-10. Kantakaa toistenne taakkoja, niin te toteutatte Kristuksen lain. Joka luulee olevansa jotakin, vaikka ei ole mitään, pettää itseään. Kukin tutkikoon vain omia tekoja. Silloin hän voi ylpeillä vain siitä, mitä hän itse on, vertaamatta itseään toiseen. Jokaisen on kannettava oma kuormansa.

Se, jolle Jumalan sanaa opetetaan, antakoon opettajalleen kaikkea hyvää. Älkää pettäkö itseänne! Jumala ei salli itseään pilkattavan. Mitä ihminen kylvää, sitä hän myös niittää. Joka kylvää siemenen itsekkyyden peltoon, korjaa siitä satona tuhon, mutta se, joka kylvää Hengen peltoon, korjaa siitä satona ikuisen elämän. Meidän ei pidä väsyä tekemään hyvää, sillä jos emme hellitä, saamme aikanaan korjata sadon. Kun meillä vielä on aikaa, meidän on siis tehtävä hyvää kaikille, mutta varsinkin niille, joita usko yhdistää.

Paavali tuo tässä esille Jeesuksen antaman kaksois-käskyn rakasta lähimmäistä niin kuin itseäsi. Ja nivoo sen yhteen omiin tekoihimme. Kuinka helppo onkaan tehdä parannus toisten synneistä ja olla huomaamatta omia. Meidän itsekäs luontomme ei tahdo hyväksyä meissä olevaa pahaa. Se paha voi olla "salattua" itseltämme tai salaamme sen julkisesti.

Meissä voi asua toisen ihmisen arvostelemisen tai tuomitsemisen tarve, jolla heitämme nuolia toisen sydämeen. Näin tehden loukkaamme lähimmäistämme ja murehdutamme Pyhää Henkeä. Tällä tavalla kylvämme erinäisiä asioita ja tapahtumia ympärillämme. Näistä kertyy meille syntitaakkaa. Meitä vaaroitetaan pettämästä itseämme. Tähän on syytä hetkeksi pysähtyä ja miettiä, mitä se tarkoittaa.

Miten sinä olet pettänyt itseäsi tai oletko? Minkälaista vuoropuhelua sinä käyt itsesi kanssa? Meidän Luojamme on ylpeitää vastaan, eik salli itseään pilkattavan. Hän pysäyttää meidät henkilökohtaisella tavalla, jokaista vuorollaan. Ollessamme tässä "ravistelussa" ja Pyhän Hengen vaikutuspiirissä, Jumala on läsnä ja tavoitettavissa. Saamme kääntyä Hänen puoleensa siinä hetkessä ja kokea Jumalan rakkauden läsnäoloa ja armoa.

Armon kokenut kasvaa rakkaudessa. Tästä hengestä syntyy halu tehdä ja ajatella hyvää toisistamme. Jumalan suuresta armosta saaamme kylvää hengen peltoon. Kylväkäämme runsaasti hyvää kaikille lähimmäisille, nyt kun on vielä sen aika! Jotta saamme korjata iankaikkisen elämän sadon, jossa saamme tavata Luojamme ja Vapahtajamme kasvoista kavoihin. Mitä muuta sinä vieä toivot?

Siunattua syksyä sinulle sadonkorjuuseen.

Julkaistu Raahen Seudussa Sana Viikonvaihteeksi pe. 10.9.2010